16 ehkä, mutten tiedä päivää vai yötä

Kauan on aikaa siitä, kun päivitin, mutta ilkeiden tapahtumien jälkeen on ollut vähän aihetta iloon. Lokomotivin lentoturmasta ei tehnyt mieli kirjoittaa. Liian pahaa, liian kohtalokasta. Vaikka siitä ei ole kauan aikaa, tuntuu että siitä olisi yksi ikuisuus. Murheet vanhentaa ja vääristää aikaa.

Nyt kuitenkin voi sanoa tapahtuneen jotain käännettä parempaan. Teemu pelaa! Toinen postiivinen seikka on se, että lätkä taas elää. SM-liigakin on käynnissä ja NHL:ssä harjoitusleirit ovat alkaneet. Anaheimin ankatkin ovat aloittaneet tutun rääkkinsä. En tahtoisi olla heidän housuissaan. Tai voisin minä housuissa olla, mutta se jääköön tarkentamatta.

Hieman mietityttävä aihe on NHL:n uudet säännöt sosiaalisen mediän käytöstä. Tavallaan ok, että ihan mitä vaan ei voi sanoa, mutta vähän arveluttaa silti ja pelottaa, että osa värikkyyttä katoaa sen myötä. Sitä paitsi aika ankeaa sekin, jos twitterissäkin pitäisi olla koko ajan kieli keskellä suuta. No joo, edustavathan pelaajat NHL:ää. Jos sattuu sosiaalisessa mediassa suututtamaan väärät tahot, siitä voi seurata kovat taloudelliset tappiot liigalle. Tai jos paljastelee joukkuesalaisuuksia vastustajalle. Eikös twitteriä voi hyödyntää vakoilussa? Päinvastainenkin olisi mahdollista. Sopivassa määrässä väärää tietoa oikean seassa, niin vastustaja voi aina välillä aavistaa väärin.

Onneksi en ole NHL-pelaaja. Jos olisi, voisi tulla kauden mittaan muutamia sopimusrikkomuksia henkilökohtaisten avautumisten muodossa.

33 yötä

Tämä yö tosin on jo hieman vajaa, niin myöhäisellä ajankohdalla tätä kirjoitan. En ajatellut kirjoittaa, mutta sitten törmäsin Maikkarin teksti-tv:n sivuilla uutiseen Wade Belakin kuolemasta. Alkaa tuntua jo aika epätodelliselta. Jo kolmas kuolemantapaus NHL-pelaajien keskuudessa muutaman kuukauden sisällä! Jossain on jotain mätää. Haistan sen jopa kaukaa rapakon takaa tänne Suomeen asti. Kaikki kuolleet olivat kovanaamarooleissa kaukalossa. Belakin kuolinsyytä ei paljastettu niissä linkeissä mitä minä luin, joten saattaahan tämä olla ennenaikaista.

Siitä huolimatta en usko, että kaikki on pelkkää sattumaa ja olen alkanut miettiä omaa rooliani jääkiekon himoseuraajana hieman uudelleen. Inhosin ennen tappeluita kovasti. Pikkutyttönä pidin sitä barbaarisena ja ärsyttävänä tapana. Muistan paheksuneeni erityisesti kanadalaisia väkivallan takia.

Nykyäänkin kyllä paheksun kanadalaisia ainakin Kanadan maajoukkueessa esiintyvän likaisen pelityylin takia. Siitä tunnutaan puhuttavan aina, että se on kovaa mutta rehellistä, mutta olen ollut näkevinäni siinä paljon sellaistakin, mikä ei ole rehellistä, ja minua on kansainvälisissä peleissä ärsyttänyt se, että se menee läpi, koska kyseessä on Kanada. Olkoon se nyt kuinka tahansa ja voi olla että olen puolueellinen, mutta sen jälkeen, kun itse muinoin eksyin Hippokselle, olen himoinnut verta kentälle joskus niin apinan raivolla, että se on jo hirvittänyt. Harvemmin tulee kuitenkaan ajateltua asiaa sen kummemmin. Nyt kun asiaa ajattelee, niin eihän se että ottaa tai antaa turpiin harva se ilta tai edes kerran viikossa tai kuussa voi olla kenellekään tervettä. Ja jos sitä vielä tekee vuodesta toiseen... ei ihme, jos tappelijat väärinkäyttää kipulääkkeitä ja alkoholia, mutta näistä kuten muistakaan urheilijoiden henkisistä ongelmista, ei puhuta.

Viime aikaisten taklausten jäljiltä on myös pakko vähän kyseenalaistaa sitä, kuinka paljon tappelijat todella hillitsevät törkeitä taklauksia NHL:ssä. Joku viisaampi voisi vastata siihen, onko tappeluiden määrä viime vuosina vähentynyt ja päähän kohdistuvien taklausten määrä lisääntynyt tai muuttunut enemmän tahalliseksi. Ei välttämättä, mutta pelin ja pelaajien nopeus on lisääntynyt. Sen huomaa kun katselee vanhoja pelejä eikä tarvitse mennä kovin monen vuoden taakse, kun jo huomaa eron. Vakavien vammojen lisääntyminen saattaa liittyä pelkkään vauhtiin.

Ihan sama, mutta niin kuin monet ovat kirjoittaneet artikkeleissaan ja blogeissaan, meno ei voi jatkua tällaisena. Bostonin Marc Savardin ura loppuu todennäköisesti tammikuussa kärsittyyn aivotärähdykseen eikä Sidney Crosbyn paluusta ole varmuutta. Helsingin Sanomien loistava NHL-bloggaaja Jouni Nieminen pohtii muun muassa olisiko Crosbyn aika miettiä onko paluu varmasti järkevää. Siinä sitä onkin pohtimisen paikka. Luulen, että ennen kuin luistimet ripustetaan naulaan jokainen kivi käännetään kuntoutuksessa ja käännetään vielä uudestaan ja hakataan mahdollisesti päätä seinään (ei kuitenkaan fyysisesti!!!), mutta Crosby ei varmaan palaa puolikuntoisena eikä siinä tapauksessa, jos hänellä itsellään on epäilyksiä omasta pelikunnostaan. En edelleenkään usko, että tullaan ikinä näkemään keskikastin pelaajana rämpivää Crosbya. Ainakin näin toivon. Olisihan siinäkin jotain hohtoa, jos Crosby palaisi kaukaloihin vaikkapa kolmen ja puolen vuoden tauon jälkeen niin kuin Mario Lemieux.

Joka tapauksessa Jouni Nieminen osuu ainakin minun kohdallani aivan oikeaan:

Kun Sidney Crosby jossain vaiheessa tekee paluun kaukaloon kuten lääketieteen ekspertit lupailevat, yksi asia on varma. Hänen jokaista liikettään seurataan tarkasti. Jokainen vastaanotettu taklaus näytetään kolmesta eri kuvakulmasta ja sen vaikutusta analysoidaan auringonlaskuun saakka.

 Tulen seuraamaan jokaista hipaisuakin uteliaisuuden ja kauhun sekoituksella ja joka kerta, kun tulee vähän kovempi tälli tai Sidillä raportoidaan jokin alaraajavamma, olen vakuuttunut että kyse on todellisuudessa uudesta aivotärähdyksestä, joka syntyi edellisen pelin mitättömältä näyttävästä hipaisusta, jota sitten pyörittelen tuubista. Kohoaa kylmä hiki otsalle pelkästä ajatuksesta. En tiedä miltä Sidin vanhemmista, sukulaisista ja ystävistä mahtaa tuntua, jos kerran minuakin pelottaa enkä minä edes tunne Sidiä! Vaikka tarotkortit ja horoskoopit ovatkin kovasti sitä mieltä, että meillä synkkaisi täydellisesti.

Sitä oikeaa siis jäälle odotellessani...

34 päivää

Enkös minä arvannut, että Kummolan määrätietoisilla otteilla sopimus Jalosen jatkosta Suomen lätkämaajoukkueen peräsimessä kyllä syntyy? No nyt se sitten on syntynyt! Eihän Jukalla ole ollut mitään mahdollisuuksia kieltäytyä.

Jukka Jalonen jatkaa

Seuraavaksi sitten luvan saa jatkaa Teemu. Samalla tavalla kuin Jukalla, Teemullakaan ei ole muuta mahdollisuutta, jos vaan polvi kestää.

35 päivää...

Selkeästi matsi lähestyy, sillä fyysiset vaivani vain lisääntyvät koko ajan. Toisessa kantapäässäni on kipeä hiertymä, joka ilmestyi äkkiä sen jälkeen kun olin pohtinut, että olisi paha, jos vasen jalka sattuisi loukkaantumaan. Hiertymä ei tunnu paranevan ja tekee kipeää kun yrittää kävellä kengät jalassa. Toisessa jalassani on todella pahasti ärtynyt allerginen ihottuma, joka on syntyisin siitä, että unohdin taskuuni kolikoita ja avaimet. En saisi, koska ihoni tykkää niistä hyvää taskun läpikin. Nyt sitten on iho rikki ja märkii ja ärtyy kun sitä vasten on mitä hyvänsä materiaalia.

Jos nyt siis pitäisi lähteä matsiin, joutuisin lähtemään ilman toista kenkää ja ilman housuja. Olisin valmis, mutta eihän minua päästettäisi Hjalliksen halliin. Ja kun tiedän, miten helposti käsiini leviää myös normaalit vaivansa, turvotus kyynärvarteen ja kuivuus kämmeniin, parhaassa tapauksessa minulla ei ole yhtäkään tervettä raajaa kun matsi käydään ja käteni ovat verillä kun hakkaan niitä yhteen. No se on pientä eikä olisi ensimmäinen kerta. Kuka sitä terveyttä tarvitsee matsia katsoessaan... kunhan nyt ei vaan iskisi myös silmätulehdus, joka sekin on nykyisin ollut vakioriesana.

Hitto! Ei pitäisi manata...

39 päivää

Menin ja tilasin miehisen punaisen miniläppärin tänään. Otan sen mukaan Hartwall-areenalle ja kirjoittelen päivityksiä twitteriin asiantuntevalla tyylillä:

"Oihhhh! Kylläpä se Perry onkin söpö!!!!!!!!!!!!!!!" <3<3<3<3

Olen pohtinut joskus vakavasti, että miksi lätkäfanin uskottavuus kärsisi siitä, että kaiken analyysin lomassa vähän hehkuttaisi miehistä söpöyttä, jota Anaheimissa kyllä riittää. Vaikka blogini ei varsinaisesti taida sisältää yhtäkään pelitaktista oivallusta, elän siinä harhassa, että pystyn ja kykenen asiantuntevasti kommunikoimaan myös siitä puolesta. Naisia lätkäfaneina ja asiantuntijoina aliarvostetaan osittain siksi, että hetero/bi-nainen voi myös katsella mieskauneutta kentällä, mutta se on ihan humpuukia. Mitä miesten kommentteja eri foorumeilta olen vuosikausia lukenut, samankaltaista miesrakkautta ja suosikkipelaajasokeutta sielläkin on. Miehetkään eivät ole immuuneja sille, että toiset miehet miellyttävät kentällä ja sen ulkopuolella enemmän silmää kuin toiset ja se vaikuttaa heidänkin arvioihinsa.

Minusta olisi outoa tuntea itseni vähemmän lajia tuntevaksi pelkän sukupuolen takia. Sukupuoli, ainakin heterolla, on mukava lisä, koska söpöjä miehiä on kiva katsoa ja kannustaa. Eipä sillä katson minä naisten jääkiekkoakin. Ja katson lätkää ihan mielelläni, vaikka kaikki kentällä olisivat mielestäni vähemmän komeita. Ei se ulkonäkö vaan se taito.

Tuosta tuli jostain syystä mieleen eilinen HJK-peli, jolla oli lopulta mollivoittoinen loppu. Tuloksesta huolimatta jäin positiiviselle fiilikselle komean vierasmaalin takia. Siinä oli meininkiä! Ja joutui jonkun aikaa todellakin syömään kynsiään ja järkyttämään itsensä kannattamalla HJK:ta kehäkolmosen ulkopuolelta. Tasoero oli kuitenkin vähän liikaa, rankkarit tosin pikkuisen köykäisiä, mutta ansaittuja. Voitto olisi vaatinut nappisuorituksen. Harmittaa, ettei Litmasta laitettu kentälle.

Pahoittelen eksymistä potkupalloon...

40 päivää

Kiitos Kirkonrotan ja mustapäiksi kääntyneiden ihomatojen otsikko Crosby Visits Leading Specialists aiheutti minussa välittömän mielleyhtymän Amerikan johtavista ihotautilääkäreistä. Sipsien ja jätskin syönnistä äkäisiksi äityneet finnit voivat olla kovinkin kiusallisia kiusallisissa paikoissa. Henkilökohtaista kokemusta on. Koko jutusta ja siitä, onko takapakkia tullut aivorärähdyksessä vai ei ja siinä lilluvasta epämääräisestä hämäräperäisyydestä muistuu mieleen, että joskus kevättalvella aloin melkein vakavasti jo pohtia, että aivotärähdyksen jälkimainingeilta on löydetty jokin muu sairaus, joka on syystä tai toisesta haluttu salata. Mikä sairaus olisi sellainen, joka salattaisiin? Syöpä? HIV? Muut sukupuolitaudit? Mutta sukupuolitaudeista taas aina nousee kysymys tartunnan lähteestä...

Joo, en lähde sille tielle nyt ollenkaan!!

Ankat äkkiä kentälle, ettei tarvitse tylsyydessään oikeasti pohtia Sidney Crosbyn mahdollisia sairauksia! Toki niillä voisi ehkä elää seuraavat jääkiekottomat päivät...

41 päivää

Lätkäkauden alkua odottavan elokuu on pitkä. Yritin tilata kannettavan, mutta se meni puihin tai en ole varma, mutta luulen että se meni. Tilausvahvistusta ei ainakaan tullut, kun ehdin soutaa ja huovata maksutapojen kanssa sen jälkeen kun verkkopankkimaksaminen ei onnistunut. No säästyy rahat tai sitten ei. Epäilen, että Ducksien matsin päivänä minulta menee loputkin taloudellisesta järjestä (sitä ei ole etukäteenkään paljoa) ja saan uuden pakkomielteen päästä katsomaan matsia rapakon taakse. Siitä seuraisi massiivinen ongelma paitsi rahan takia myös siksi, etten osaisi päättää ketä vastaan haluaisin nähdä niiden pelaavan. Enten tentten, yksi, kaksi, kolme. Pitäisi arpoa tai sitten tapeltaisiin siitä Kirkonrotan kanssa. Minulla sattuneista syistä voiton taitaisivat viedä tällä hetkellä pingviinit!

Ja koska Kirkonrotta sitä ehdotti kommentissaan, kävin etsimässä Sakun jatkoaikamaalin Vancouveria vastaan keväältä 2010. Minulta kiellettyä tavaraa, nostalgista. Laittaisin sen tähän, mutta upotus ei toimi. Toivottavasti Sakulle tulee tästä hyvä kausi. Ei jaksaisi ainakaan koko kautta lukea kuinka Saku on menneen talven lumia. Suurissa haaveissani Teemu, Saku ja Toni plus 25 muuta suosikkiankkaani juhlii kesällä 2012 Stanley Cup voittoa, mutta epäilen vahvasti, etten kestäisi finaalien seuraamista ilman sydänkohtausta ja voittoa seuraavassa juhlassa hukkuisi kaikki loputkin järjenrippeet. (Kirkonrotta, siinä tapauksessa, jos Ducks päätyy finaaleihin meidän on pakko seurata niitä yhdessä toistemme turvaksi) Titityy titityy! Olisi kyllä autuas voitontila ja kyllä sen kunniaksi voisi ilolla luopua vähäisistä toimivista aivosoluistaan. 

Ja asiasta ihan muuhun. Melkein viikko ilman pingviinejä omituisissa ja odottamattomissa paikoissa. Uskaltaisikohan sitä jo sanoa, että se oli silkkaa sattumaa?

42, 42,

Netin orja on ollut poissa koneelta muutaman päivän ja uppoutunut kirjojen kiehtovaan maailmaan, mutta heti kun palasin takaisin ja kirjauduin Gmailiin, huomasin että mainoksissa minulle ehdotetaan lisätietoja seuraavista aiheista:

Trade
Capitals NHL
Canucks NHL
NHL Games
Ihomadot
Crosby
Sienet
Pikaluotto

Jotenkin tulee mieleen, että minulla taitaa olla todella terveelliset harrastukset. Pitäisiköhän ottaa pikaluotto, jotta voisi syödä sieniä? Onko Crosbylla ihomatoja ja aivotärähdys on pelkkä savuverho? Pitäisikö päivittää NHL-peli?  Tekeekö Canucks ja Capitals treidin? Eklundin huhujen Capitals ei ole aktiivisesti treidaamassa Seminä, mutta Vancouver olisi kiinnostunut, mutta koska Eklund on Eklund, en voi suhtautua kovin vakavasti. Jos vaikka pohtisin näitä kiinnostavia kysymyksiä seuraavat 42 päivää. 

46...

Vasta kymmenen päivää takana, 46 edessä ja tuntuu, että olen sanonut kaiken. Päivittäinen bloggaaminen ei ehkä kannata. Meneeköhän jääkiekon fanitus liian pitkälle, kun ilmoittauduin tänään venäjänkielen kurssille ainoastaan sen takia, että haluaisin ymmärtää mitä venäläiset kiekkoilijat sanoo omalla äidinkielellään haastatteluissa? No ei kai kielitaidosta ikinä mitään haittaakaan ole.

Lisäksi pingviinivainot jatkuvat. Kuvittelin olevani kotona turvassa kaikilta pingviineiltä katsoessani Twilight New Moonia, mutta erehdyin. Harhauduin katsomaan elokuvan tekemiseen liittyviä extroja ja eiköhän siellä pilkahtanut yhtäkkiä joku tyyppi Pittsburgh Penguinsien #68 pelipaidassa.

Mielentilaani sopii loistavasti tämä Bud Ice -mainos

47 päivää

Olen päivittänyt blogiani 10 päivän ajan, joten on syytä juhlia, mutta toisaalta on vielä masentavan pitkä aika Ducksien matsiin. Lyhyen ja täysin irrationaalisen hetken ajan ajattelin tänään, että voisi olla aika siistiä, jos Jarkko Ruutu solmisikin sopimuksen Jokerien kanssa. En tiedä mistä se tuli. Ehkä todellakin etsin elämääni suuria pelonaiheita, koska jos Jake pelaisi Jokereissa Ducksia vastaan, sydämentykytykset olisivat taattuja. Pelkäisin, että Jake taklaisi Sakun tai Teemun ennenaikaiselle joululomalle, joka saattaisi muuttua eläkkeeksi. Toisaalta Jakesta ei ikinä tiedä ja Jakella voisi olla viihdearvoa. Jos se vaikka päättäisi ryhtyä yhtäkkiä roikkumaan Teemun jalasta kiinni tähän tyyliin:

48 päivää ankkoihin...

.... mutta minua kiusaavat yhä pingviinit. Tänään Yle:n nettisivuja lukiessani hirtti hetkeksi kiinni, kun luin otsikon Eksynyt pingviini palaa kotiin laivakyydillä. Kuka pingviini nyt on eksynyt ja minne? Aivotärähdysoireista ilmeisesti yhä kärsivä Sidney Crosbyko? (Ja tuon uutisen kuvassa on väärä henkilö tai sitten silmissäni on vikaa... mahdollisuus on kuuluisa fifty-sixty) Muistinmenetyshän on yksi aivotärähdyksen mahdollisista oireista ja silloin voi eksyä Kanadasta vaikka Uuteen-Seelantiin kotimatkalla treeneistä. Toisaalta, koska uutisen mukaan kyse oli keisaripingviinistä, se ei voi olla kukaan muu kuin pingviinien herra ja hidalgo, seuran omistaja Mario Lemieux, joka oli luultavasti päätynyt rannalle hurjan ryyppyputken jälkeen. Siihen viittaa sekin, että eksynyt pingviini alun perin vietiin huonovointisena rannalta sairaalaan...

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, ja koska kuvat puuttuvat, pelkästään tunnelmiin.

49...

Kun nyt sitten kuvista viimeksi puhuttiin, niin tässä on yksi kuva, joka ei liity pätkääkään Duckseihin, mutta johon olisi kyllä kiva metsästää asianosaisten nimmarit.

Eilen uutisoitiin ainakin Maikkarilla, että Kummola haluaa neuvotella pikaisesti Jalosen kanssa jatkosopimuksesta maajoukkueen peräsimessä. Niin se mies itsekin sanoi, mutta taisi myös sanoa jotain sellaista, että se haluaa neuvotella, mutta Jalosen mielipidettä myös kuunnellaan. Mikäs se sellainen neuvottelu on? No se on se, mikä on käynnissä tässäkin kuvassa. Se etenee kuten kuvasta näkyy siten, että Kummola ottaa niskaotteen Jalosesta ja sitten nimi tulee kiltisti paperiin.

50 päivää ja edelleen vähenee

Selänne luistelee ja harjoittelee! Selänne on iloinen! Ja minä elän toiveissa, että Selänne jatkaa ja näen hänet kentällä 50 päivän päästä! Dream come true! Pitäisi hankkia hyvä kamera, että saisi hyviä kuvia ja Selänteeltä pitäisi jotenkin saada haalittua myös nimmari, vaikka en olekaan niiden ahkera keräilijä. Teemu on kaikella tapaa poikkeus.

51 päivää

Minua on petetty! Toisin sanoen olen ollut tyhmä. Sama asia. Luulin oikeasti, että Washington Capitalsin Alex Semin kirjoittaa Twitter-tilillä @alexsemin, vaikka oikeasti kyseessä on jotkut huijarit! No ilmankos siellä oli paljon vihjauksia kaikennäköiseen...

Mitähän jos tekisi itse samoin? Kenestähän irtoaisi parodiaa? Jos valitsisi jonkun ulkomaalaisen pelaajan, menisiköhän väki lankaan ja uskoisi pelaajan mysteerisesti oppineen edes kohtuullista suomea? Teemu Selänteen parodiatili sisältäisi varmaan paljon superlatiiveja ja kaksimielisyyksiä, mutta niin Teemun kommentit oikeastikin sisältävät vai mitä pitäisi ajatella siitä, että Teemusta olisi tullut lääkäri, jos hänestä ei olisi tullut kiekkoilija. Syy uravalintaan olisi ollut, että Teemua kiinnostavat ihmisvartalot. Kyllä minä voisin antaa Teemun tutkia vartaloani, vaikka hän ei lääkäri olekaan...

52 päivää D-hetkeen

Varmistettiin sitten kaverin kanssa, missä ne paikat on eikä hätää... luultavasti vaihtopenkki on riittävän kaukana, ettei tarvitse hävetä, mutta sijainti muuten hieman pelottaa. Pitäisi varmaan hankkia kypärä. Sillä hetkellä kun kiekko katoaa näköpiiristäni, se on taatusti otsassani! No sitten saisi ehkä omapäisen kokemuksen aivotärähdyksestä...eli hankin kypärän. En saa kuitenkaan sitä aikaiseksi. Joskus kävi mielessä, että katsomossa pitäisi olla kypäräpakko.

Siitä on jo itse asiassa vuosia, kun olin vakiovieras matseissa. Se tapahtui Jyväskylässä ja sielläkin olin piippuhyllyllä. Köyhänä opiskelijana olin seisomapaikoilla enkä kadu. Tuntui oikeasti sitten kun olin kausikorttilainen istumapaikalla, että ne oikeat fanit on seisomakatsomossa. Istumakatsomoissa oli liiaksi lähettyvillä niitä "faneja", jotka lähti hyvissä ajoin erätauolle monta minuuttia ennen kuin erät edes loppuivat ja saapuivat takaisin omille paikoilleen vasta kun erät olivat jo alkaneet. Kiinnitin huomiota, että niitä faneja kiinnosti enemmän olut kuin itse peli, mutta siinä on yksi ongelma: Tällaiset fanit ovat seuran omistajan ja talouden kannalta varmaan tärkeämpiä kuin ne fanit, joita oikeasti kiinnostaa itse peli ja tulevat hallillekin itse pelin takia.

Pitäisikö siis alkaa ostaa matseissa olutta, vaikkei joisikaan sitä?

53 päivää...

Tulin vasta aivan äsken ajatelleeksi, että olen tiennyt syksyn Anaheim - Jokerit -matsiin menemisestä enemmän tai vähemmän pari kuukautta, varmaan kauemminkin, mutten ole kysynyt kertaakaan, että missä meidän paikat sijaitsee tai edes kenellä ne liput tällä hetkellä tosiasiassa on. Olen ilmeisen luottavainen ihminen... Olisi aika siistiä, jos paikat olisivat esimerkiksi suoraan Anaheimin vaihtopenkin takana. Siinä vain tulisi ehkä liiaksi kiusausta alkaa nolosti elvistellä ja esittää tietoviisasta. Viimeisten parin vuoden aikana on kuitenkin tullut katsottua aivan liikaa Anaheim-videoita ja haastatteluja ja sitten voisi olla muka niin nokkelaa heitellä puhkikuluneita läppiä, joista kanssakatsojat nolostuvat.

Pitäisi myös kaiken katastrofivarmistuksen keskellä ehkä pohtia muita pieniä mutta tärkeitä juttuja kuten vaatetusta. Epäilen että lopulta ilmaannun paikalle kauheissa kuluneissa ryysyissä niin kuin aina, mutta mitä jos kerran elämässään puketuisi tilaisuutta varten? Hankkisi pelipaidan? Mutta jos päättäisin hankkia pelipaidan, täytyisi päättää kenen pelipaidan ja siitä tulisi kauhea ongelma ja nousisi stressi. Jonkun suomalaisen pelipaita olisi looginen valinta, mutta lisäksi tunnen suurta sielujen sympatiaa ja lojaaliutta kapteeni Pullasorsaa (pörhistyvästä pullasorsasta kuuluu kiitos kirkonrotalle. Kenties se kuulostaa epäkunnioittavalta, mutta se on siitä huolimatta aivan täydellinen kuvaus Getzlafista ja tulen käyttämään sitä jatkossakin LOL), Perryä, Bobby Ryania, Visnovskya jaBig Sexyä kohtaan. En pystyisi ikinä tyydyttävästi ratkaisemaan tätä kysymystä, joten vanhat ryysyt saavat kelvata.

54 päivää

Vain höyrähtäneet ihmiset voivat käydä pitkän keskustelun siitä, voiko kiekko tosiasiassa kulkea poikki maalivahdin alueen pitkäksi menemättä maaliin! Ja tämä tehtiin vakavalla naamalla.

55 päivää...

En ole pätkääkään taikauskoinen, mutta saatoin manata itseni eilisellä kolmen kohdan listalla. En katkaissut jalkaani, mutta näen puujalassani ihan selvän railon, jota siinä ei kyllä ennen ole ollut. Toisaalta myös etsin tänään kuumeisesti todistuksiani ja löysin ne paikasta, jonne en muista niitä laittaneeni. Olen siis manannut myös järjen menetyksen ylleni, jos kohta järkeni ei ole koskaan välttämättä ollutkaan ihan paikallaan. Vain kakkoskohta, kallon halkaisu, puuttuu. Ehkä pitäisi mennä jo näillä eväillä lääkäriin ja kallokuvauksiin. Nimittäin jos olen menettänyt järkeni niin kuin kadonneiden todistuspapereiden löytyminen kiistatta osoittaa, olen voinut tiedostamattani halkaista kalloni.

Verijälkiä ei kyllä näy eikä kipua tunnu...

Pingviinit vainoavat minua!!!

Kesällä oli kovasti juttua ja spekulaatiota Jaromir Jagrin paluusta Pittsburghin pingviineihin. Minäkin sitä tietenkin vesi kielellä seurasin. Olihan kyseessä yksi eurooppalainen huippukiekkoilija, itse asiassa tilastollisesti se suurin nimi. Olisi se ollut aika makea juttu, jos paluu Pittsburghiin olisi toteutunut, mutta syistä, joita varmasti kaikkia ei julkisuudessa kerrota eikä tunnusteta, Jagr päätyikin Philadelphiaan. Mutta vaikka Jagr löysi onnellisesti uuden työnantajan NHL:stä, pingviinit tuntuivat oudosti jääneen Suomeen.

Yhtäkkiä naaman edessä on ollut enemmän pingviinejä kuin laki sallii. Omasta pakastimestakin tuli vastaan Valion Pingviinituutteja! Ja elokuvissa uutuusleffana oli Popper ja pingviinit. Kaiken huipuksi, kun olin etsimässä venäjänkielen itseopiskelumateriaalia, törmäsin Penguin Readers -kirjasarjaan. Pingviinin lukijat. Tarvitsisin jonkun vastaavan oppikirjan Ankoille, kun en meinaa ymmärtää mitä Randy Carlyle sanoo.

56 päivää D-päivään

En ole koskaan ennen blogannut. Elämässäni ei tapahdu mitään jännää, mutta nyt minulla on oikea syy purkaa paniikkia ja suoltaa sitä jopa nettiin. NHL-joukkue Anaheim Ducks saapuu Suomeen ja kaverillani on kuulemma liput matsiin Jokereita vastaan. 56 päivää ja mitä tahansa voi vielä sattua. Voi vielä:

1. Katkaista jalkansa

2. Halkaista kallonsa

3. Menettää järkensä

Mikään ylläolevista tapauksista ei ehkä koituisi ottelun näkemisen kannalta kohtalokkaaksi, mutta eniten pelkään sitä klassista. Matkustamme kaverin kanssa Oulusta Helsinkiin ja matkalla syntyy outo ajallinen madonreikä, jota emme osaa ennakoida saati selittää, mutta joka saa kellomme käymään väärässä ajassa tai myöhästyttää meidät muuten vaan. Oudot sattumukset seuraavat meitä minne ikinä menemmekin.

Mainittakoon muuten, että olen niin anti-Jokeri kuin olla saatan. Katkeruus on perua kultaiselta 1990-luvulta ja teinivuosiltani, kun Jokerit vei silloisesta kotikaupungistani Lahdesta kaikki hyvän kauden pelanneet pelaajat. Sitä katkeraa kalkkia eivät ole lievittäneet Jyväskylän eivätkä Oulunkaan vuodet. Jokerit ja Hjallis edustavat pahan mahtia, joka kulminoituu pääkaupunkiseudulle.

Ainoa lievittävä tekijä tässä pahan mielikuvassa on Teemu Selänne. Jos laittaa Teemu Selänteen seisomaan Hjalliksen viereen, sillä täytyy jonkinlainen lieventävä vaikutus jopa Hjalliksen kaikkivoipaan ja syvään pahuuden olemukseen (näin ulkohelsinkiläisen näkökulmasta). Ja logiikka myös sanoo, että Jokerit eivät voi olla pelkästään paha joukkue, jos Teemu on pelannut siellä. Teemu edustaa pahan vastakohtaa.