56 päivää D-päivään

En ole koskaan ennen blogannut. Elämässäni ei tapahdu mitään jännää, mutta nyt minulla on oikea syy purkaa paniikkia ja suoltaa sitä jopa nettiin. NHL-joukkue Anaheim Ducks saapuu Suomeen ja kaverillani on kuulemma liput matsiin Jokereita vastaan. 56 päivää ja mitä tahansa voi vielä sattua. Voi vielä:

1. Katkaista jalkansa

2. Halkaista kallonsa

3. Menettää järkensä

Mikään ylläolevista tapauksista ei ehkä koituisi ottelun näkemisen kannalta kohtalokkaaksi, mutta eniten pelkään sitä klassista. Matkustamme kaverin kanssa Oulusta Helsinkiin ja matkalla syntyy outo ajallinen madonreikä, jota emme osaa ennakoida saati selittää, mutta joka saa kellomme käymään väärässä ajassa tai myöhästyttää meidät muuten vaan. Oudot sattumukset seuraavat meitä minne ikinä menemmekin.

Mainittakoon muuten, että olen niin anti-Jokeri kuin olla saatan. Katkeruus on perua kultaiselta 1990-luvulta ja teinivuosiltani, kun Jokerit vei silloisesta kotikaupungistani Lahdesta kaikki hyvän kauden pelanneet pelaajat. Sitä katkeraa kalkkia eivät ole lievittäneet Jyväskylän eivätkä Oulunkaan vuodet. Jokerit ja Hjallis edustavat pahan mahtia, joka kulminoituu pääkaupunkiseudulle.

Ainoa lievittävä tekijä tässä pahan mielikuvassa on Teemu Selänne. Jos laittaa Teemu Selänteen seisomaan Hjalliksen viereen, sillä täytyy jonkinlainen lieventävä vaikutus jopa Hjalliksen kaikkivoipaan ja syvään pahuuden olemukseen (näin ulkohelsinkiläisen näkökulmasta). Ja logiikka myös sanoo, että Jokerit eivät voi olla pelkästään paha joukkue, jos Teemu on pelannut siellä. Teemu edustaa pahan vastakohtaa.