Menin ja tilasin miehisen punaisen miniläppärin tänään. Otan sen mukaan Hartwall-areenalle ja kirjoittelen päivityksiä twitteriin asiantuntevalla tyylillä:
"Oihhhh! Kylläpä se Perry onkin söpö!!!!!!!!!!!!!!!" <3<3<3<3
Olen pohtinut joskus vakavasti, että miksi lätkäfanin uskottavuus kärsisi siitä, että kaiken analyysin lomassa vähän hehkuttaisi miehistä söpöyttä, jota Anaheimissa kyllä riittää. Vaikka blogini ei varsinaisesti taida sisältää yhtäkään pelitaktista oivallusta, elän siinä harhassa, että pystyn ja kykenen asiantuntevasti kommunikoimaan myös siitä puolesta. Naisia lätkäfaneina ja asiantuntijoina aliarvostetaan osittain siksi, että hetero/bi-nainen voi myös katsella mieskauneutta kentällä, mutta se on ihan humpuukia. Mitä miesten kommentteja eri foorumeilta olen vuosikausia lukenut, samankaltaista miesrakkautta ja suosikkipelaajasokeutta sielläkin on. Miehetkään eivät ole immuuneja sille, että toiset miehet miellyttävät kentällä ja sen ulkopuolella enemmän silmää kuin toiset ja se vaikuttaa heidänkin arvioihinsa.
Minusta olisi outoa tuntea itseni vähemmän lajia tuntevaksi pelkän sukupuolen takia. Sukupuoli, ainakin heterolla, on mukava lisä, koska söpöjä miehiä on kiva katsoa ja kannustaa. Eipä sillä katson minä naisten jääkiekkoakin. Ja katson lätkää ihan mielelläni, vaikka kaikki kentällä olisivat mielestäni vähemmän komeita. Ei se ulkonäkö vaan se taito.
Tuosta tuli jostain syystä mieleen eilinen HJK-peli, jolla oli lopulta mollivoittoinen loppu. Tuloksesta huolimatta jäin positiiviselle fiilikselle komean vierasmaalin takia. Siinä oli meininkiä! Ja joutui jonkun aikaa todellakin syömään kynsiään ja järkyttämään itsensä kannattamalla HJK:ta kehäkolmosen ulkopuolelta. Tasoero oli kuitenkin vähän liikaa, rankkarit tosin pikkuisen köykäisiä, mutta ansaittuja. Voitto olisi vaatinut nappisuorituksen. Harmittaa, ettei Litmasta laitettu kentälle.
Pahoittelen eksymistä potkupalloon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti